Jussi Halme

Nyt se sitten tapahtui. Olen saanut mielipiteideni takia tappouhkauksia, mutta toissapäivänä kävi jotain, mitä en ole aikaisemmin kokenut. Jouduin ensimmäistä kertaa keskellä Helsingin keskustaa tilanteeseen, jossa täysin tuntematon ihminen lähti seuraamaan minua ja käyttäytymään uhkaavasti ilmeisesti vain siksi, että hänellä oli jonkinlainen käsitys poliittisista mielipiteistäni. Oltiin kollegani Lloyd Libison kanssa hoitamassa työasioita Helsingin keskustassa. Kello oli noin 17.30, kun lähdettiin Citycenteristä kävelemään Keskuskatua pitkin takaisin autolleni, joka oli parkissa Esplanadin puiston vieressä. Kävellessämme huomaan noin 45-vuotiaan kaljun miehen, jolla oli pinkki kaulahuivi. Mies pysähtyy noin kolmen metrin päähän meistä ja alkaa tuijottamaanintensiivisesti. En halua tehdä ihmisistä johtopäätöksiä pelkän ulkonäön perusteella, mutta sanotaan nyt näin, että olemuksesta tuli vahvasti mieleen tietynlaiset poliittiset aktivistit, joita olen nähnyt esimerkiksi Antifa-mielenosoituksissa. Vilkaisen miestä takaisin ja jatkamme matkaa. Hetken päästä huomaan, että sama mies on lähtenyt seuraamaan meitä. Sanon Lloydille, että huomasitko ton jätkän, se seuraa meitä? Lloyd vastaa huomanneensa saman. Ylitämme tien ja mies jää toiselle puolelle katua. Sitten alkaa aivan käsittämätön huutaminen. “VITUN HOMOT! VITUN HINTIT! VITUN TRUMPPIHOMOT!” Mies huutaa meille keskellä Helsingin keskustaa, osoittelee meitä ja näyttää keskisormea sekä muita käsimerkkejä. Katsotaan Lloydin kanssa toisiamme täysin hämmentyneinä, että mitä helvettiä täällä tapahtuu? Ei olla sanottu miehelle sanaakaan, eikä tehty yhtään mitään provosoidaksemme häntä. En tiedä, tunnistiko mies meidät sosiaalisesta mediasta vai mistä hänen reaktionsa johtui, mutta Trump-huudoista päätellen hänellä oli ainakin jonkinlainen poliittinen mielikuva meistä. Olen vuosien aikana saanut sosiaalisessa mediassa vaikka minkälaista viestiä, mukaan lukien tappouhkauksia. Kyllä nekin pysäyttävät miettimään, mutta on aivan eri asia, kun täysin tuntematon ihminen alkaa seuraamaan sinua ja käyttäytymään aggressiivisesti keskellä katua. Varsinkin kun kyseessä ei vaikuttanut olevan mikään päihtynyt sekoilija, vaan täysin selvin päin oleva aikuinen mies. Jälkikäteen olen miettinyt erityisesti yhtä asiaa. Mitä jos olisin ollut liikkeellä vaimoni ja pienen lapseni kanssa? Me käydään kuitenkin perheen kanssa Helsingin keskustassa jatkuvasti. Mitä jos olisin ollut työntämässä lastenvaunuja ja joku täysin tuntematon ihminen olisi alkanut seuraamaan meitä ja huutamaan solvauksia? Mistä minä voin tietää, jääkö se pelkkään huuteluun vai päättääkö joku seuraavalla kerralla tehdä jotain muutakin? Ja tässä tullaan siihen, mikä mua tässä eniten häiritsee. Mä olen itsekin osallistunut kärkkääseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja sanonut asioita, joista moni on varmasti eri mieltä. En ole koskaan odottanut, että kaikkien pitäisi olla kanssani samaa mieltä tai että mielipiteitäni pitäisi käsitellä silkkihansikkain. Päinvastoin. Mun mielestä poliittisessa keskustelussa pitää voida haastaa, kritisoida ja sanoa asioita suoraan. Mutta missä vaiheessa siitä tuli hyväksyttävää, että eri mieltä olevan ihmisen sijaan aletaan käymään itse ihmisen kimppuun? En tiedä tämän miehen poliittista taustaa, mutta hänen käytöksensä perusteella hänellä oli selvästi jotain meitä vastaan. Ja jos syynä todella olivat meidän tai minun oletetut poliittiset mielipiteet, niin pidän sitä aika helvetin huolestuttavana. Kenenkään ei tarvitse pitää musta, mun mielipiteistä tai mun tekemästä sisällöstä. Niitä saa arvostella ihan niin paljon kuin haluaa. Mutta se, että olet eri mieltä jonkun kanssa, ei anna sulle mitään erityisoikeutta seurata, pelotella tai häiriköidä häntä julkisella paikalla.