Suruinen sydän Kuulen äänesi siinä väreilee sydämen suru, hiljainen varjo rinnan alla. Toivottavasti se on vain ohikulku matkalla, tuulen kuljettama pilvi joka ei jää taivaalle. Anna sen mennä kuten aamuinen sumu nousevan auringon edessä – ja jääköön jäljelle kevyempi sydän. O.K

Aamujen aamua. Päivän ensimmäinen säde. Syksyn kosteus lämmittää mielen.

Suudelma Sain aamulla armaaltani suudelman. Voi laupias luojani miltä se tuntui se oli pehmeä ja lämmin, kuin auringon ensimmäinen säde. Tänäänkin saan olla rakastettu. Orvokki K

Roisia meininkiä metsässä. Voisi takavuosien maakuntalehti otsikoida ja jatkaa: vain pierut puuttuivat , kun petäjä pyllisti ohikulkevalle koiran ulkoiluttajalle.

Aamun kultainen lanka Aamu kultainen aika Valon kajo piirtää taivaan Parasta parhautta

Yön hiljaisuus Yön hiljaisuus kuiskaa nimeäsi, pehmeästi, kuin öinen tuuli puiden latvoissa. Yön hiljaisuudessa kaipaan tuoksuasi, sitä lämmintä, tuttua tuoksua joka täyttävät pimeän huoneen. Kuiskaus kutsuu, kaipaus vastaa, ja sydän kuuntelee kunnes aamu herää. Orvokki K

Syksyn erityisyys tämäkin. Orvokit ovat kesänmittaan siementäneet kuistinrappujen rakoon.

Koti matka mukavasta runo-illasta. Ajatus Eeva Kilven runosta. Nämä Eevan runot ovat puhuttelevia, tulevat lähelle ovat läsnä. Juuri näin olen halunnut elää — ei liian suuresti eikä liian pienesti, vain tämän verran: tarpeeksi kuullakseni tuulen, tarpeeksi hiljaa ollakseni itse.

Hyvää Aleksis Kiven päivää. Kiljukoon nyt kaikkein kaula, koska mielin virren laulaa voimasta seitsemän miehen.

Runo Niin saapui syksy, lehtien hiljainen tanssi, odotus talven kylmästä syleilystä. Jossain kaukana, mielen syvissä kerroksissa, piilee ajatus keväästä – vihreästä heräämisestä, valosta joka vielä nukkuu Syksy pitää, talvi odottaa, kevät kuiskaa ja levottomuus kasvaa. Orvokki K

Se syksy kun rakastuimme Se syksy, kun rakastuimme, oli loputtoman pitkä ja lämmin. Se syksy, kun rakastuimme, tuuli kuiskasi puiden oksilta salaisuuksia, joita emme vielä tienneet. Se syksy, kun rakastuimme, kävelimme polkuja käsi kädessä, aika unohti kiireensä. Orvokki K

Ettei elämä jäisi vahingossa elämättä Älä odota huomista, se ehkä ei tule. Älä peitä tulta varovaisuuden harmaaseen viittaan. Kulje sinne, missä sydän lyö kovempaa, missä silmäsi syttyvät kuin aamurusko järven pinnalla. Se, mistä innostut, ei ole sattuma – se on elämän oma kutsu.

Minä asun kotona kotoni on minussa – rauhan pesäpaikka.

Syysaurinko Aurinko viipyy matalalla, herättää sumun viimeiset unet. Lehdet leijuvat hiljaa, kuin kirjeet, joita ei koskaan lähetetty. Ilma on kirkas ja viileä, hengitys piirtää hauraita pilviä. Tämä päivä on kuin lupaus, että kauneus ei katoa. Orvokki K

Uni lähti. Suoraan sydämeeni väristen loisti vaaleana aamutähti. Silloin muistin näyn suloisen Kuultavassa maassa rinnallani kalleimpani kulki, jälleen ilo silmissään. Eikä koskaan jalka väsynyt. Syksyn ruskoon hetken hauraan hohtaa aamutähti. Uni lähti. Saima Harmaja

Jälki Hiihtäjä hiihtää, jättää valkean ladun. Kulkija kulkee, polkuun painaa askeleen. Minä tahdon jättää kulun, joka kertoo: tästä minä menin. Sellaisen, jonka voin kenelle vain näyttää – ”tässä kuljin, tässä olin.” Orvokki K

Ystävällisyys Ystävällisyys on kuin kaunis koru, joka kimmeltää sydämen syvyyksissä. Se ei paina, ei vaadi, vaan antaa valoa pimeään hetkeen. Kun sen lahjoitat toiselle, se loistaa entistä kirkkaammin – ei katoa, ei himmene, vaan kasvaa jakamalla. Orvokki

Peukaloinen, pikkulintujen pikkulintu oli meitä vastassa, kun maakunta retkeltä eilen palailimme.

Matkalla Mukana kulkee hiljainen kaipaus, sanaton rakkaus kuin aamuinen varjo. Jälleen näkemisen odotus painaa rintaa, pehmeänä ja raskaana. kun katseet kohtaavat ovat sanat turhia. Orvokki

Saima Harmaja Syysmetsässä Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen! Ylt’ympäri ruskeat rungot läpi havujen vihreyden, märät, kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa, – en mitään maailmassa voi siten rakastaa.