Susanna retweeted
" Vuoden 1990 jälkeen Afrikkaan on lähetetty 1,2 biljoonan dollarin edestä kehitysapua. Tästä huolimatta tulokset ovat olleet vähäisiä ja köyhyys on yhä iso ongelma Afrikassa. Osa avustuksista on mennyt joko paikallisten hallitusten ja eliittien tai.."
iltalehti.fi/ulkomaat/a/9171…
Susanna retweeted
Ihan vakavalla naamalla tässä talous- ja turvallisuustilanteessa jotkut kertovat, että Suomen leikkauksien seurauksena mielenterveyspalvelut Somaliassa voisivat heikentyä.
LOL
🤡
Susanna retweeted
Tapana on ollut kritisoida poliitikkoja vastuun väistelystä, mutta Krista Kiuru veti uudet pohjat juoksemalla sitä karkuun. Näin vaikeaa on vastata, tukeeko SDP:n voimanainen rajaturvallisuuslakia.
Nvidian Jensen Huang eroaa tehtävästään - Näytti olevana osake -14% luisussa. kauppalehti.fi/uutiset/a/b3d…
2
10
626
NVIDIA jälkipörssissä -8%. Maltillisesti odotan ostopaikkaa ja se näemmä tällä kertaa kannatti. Ilmeisesti moni suomalainen on tähän jo rahansa laittanut. #sijoittaminen
kauppalehti.fi/uutiset/a/ec3…
3
11
3,532
Susanna retweeted
Ei tätä paremmin voi sanoittaa. Sanon taas kerran. Hyvät järjestöt. Opetelkaa varainkeruuta. Jos suomalaiset kokevat nämä hankkeet tarpeellisiksi he lahjoittavat niihin varoja. Ei voi olla niin, että kohta kerätään lippaiden kanssa terveydenhuoltoon rahaa. Ei näin.
Somalia-hankkeiden torppaaminen nosti odotetunlaisen metelin, kuten jokainen muukin hallituksen säästötoimi. Olipa kyse ihan mistä tahansa asiasta, johon suomalaisen veronmaksajan sietokykyä venytetään, aina sama juttu - jossakin kimmastutaan siitä, että rahaa ei tulekaan. Nyt tietenkin vaarassa oli myös Suomen maine, kuten usein kun rahaa pitäisi lappaa nimenomaan maan rajojen ulkopuolelle. Mikä se sellainen maine on?Â
Viimeistään tässä taloustilanteessa on aika ajatella asia uudestaan: Hyväuskoisen rahantörsääjän maineen kuuluukin olla vaarassa. Tällainen maine nimenomaan pitää menettää. Emme tarvitse kansainvälistä mainetta avokätisinä rahanlahjoittajina tai hyväuskoisina hölmöinä.
Somaliaa koskevaa päätöstä erityisen voimakkaasti vastustava Fingo-järjestö vakuuttelee, että Somalian kansalaisyhteiskunta ei ole kovin hääppöisellä tolalla ja kaipaisi kipeästi vahvistusta. Mutta yhtä heikolla tolalla on CIVICUS-mittariston mukaan lähes koko Afrikka ja Lähi-Itä, ja muuallakin olisi tarpeita. Näillä alueilla on joukoittain tarvitsijoita aivan samanlaisessa tilanteessa.Â
Maailmalta eivät tarvitsijat lopu. Mutta suomalaisten rahat loppuvat.Â
Valtiolla on vain yksi kirstu. Sitä täyttää veronmaksaja nyt ja veronmaksaja tulevaisuudessa. Alijäämäisen budjetin aikana, suurten säästöjen aikana, jokainen vastikkeeton kehitysapuhanke ulkomailla on tosiasiallinen leikkaus Suomessa. Jokainen afrikkalaisten naisten mielenterveyshanke on tosiasiallinen leikkaus Suomessa, suomalaisilta, suomalaisesta järjestelmästä.
Emme voi eikä meidän pidä latoa puolen miljoonan euron rahakasaa jokaisen pyytäjän syliin, vaikka heillä olisi kuinka tärkeä ja välttämätön järjestöhanke ulkomailla toteutettavaksi. Ei vaikka sen nimessä olisi ”naiset ja tytöt”, ei vaikka se olisi se, mitä on aina tehty. Ja juuri niin, ei varsinkaan sitä. Moista on harrastettu Suomessa aivan liian kauan. Ja ajatelkaa, suoraan velaksi.Â
Ei enää, ei todellakaan enää.
Susanna retweeted
Pakko myöntää, että ihan kaikkia riskejä en ole sijoittajana osannut ottaa huomioon.
Susanna retweeted
Kun juhanat ovat olleet päättämässä niin asiat ovat tällä mallilla kun ovat. Jos edes hieman lukisi historiaa niin moni asia ei tulisi aivan näin yllätyksenä.
Replying to @jirisalin
No, ei islamismi Euroopassa ylivaltaan pääse ja muslimeilla on demokratioissa oikeus toimia. Mutta olitko osannut ennakoida, että se muodostaa alliansseja äärivasemmiston kanssa? Kun vasemmisto kuitenkin vanhastaan on nähnyt organisoituneet uskonnot pikemminkin vastustajinaan.
Susanna retweeted
🚨Ihailen Puolan lakonista suhtautumista - maa vain on: ”Ei, emme ota vastaan heitä.
Emme tee sitä. Selvä."
Siinä mallia muille Euroopan maille.
Siksi Puolassa on vain 0,1 % muslimeja.
Susanna retweeted
Euroopan kärki työttömyydessä, julkisissa menoissa vs bkt ja nollakasvun kestossa.
Ei taida olla sattumaa vaan suunnitelmatalouden seurausta.
Lisää markkinataloutta kuuluu korjauskehotus!
#politiikka #kasvu #työ #johtaminen
Käynnissä oleva oikeudenkäynti alkaa muistuttaa jo melkoista teatteriesitystä, kun paikalle ilmaantuu henkilöitä, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, mutta sitäkin suurempi tarve päästä itse parrasvaloihin.
Ettei nyt vain olisi ”työvoimapulan” paikkaajat asialla.
iltalehti.fi/talous/a/a9f8f7… Milloinkohan päättäjät heräävät tähän? On turha tuoda toiselta puolelta palloa työntekijöitä palkkatöihin, joita ei ole.
Se aines oli jo 2015 osittain melko karmivaa ihan jo aikuislinjalla. is.fi/kotimaa/art-2000012353…
1
25
1,068
Edelleen ihmettelen miksi ei puhuta populismista vasemmiston kohdalla, sillä tämä on juuri sitä. Minjan puolue on muuten valmis verottamaa miljardöörien lisäksi ihan niitä tavallisia ihmisiä, joilla vuositulot on 30 000e iltalehti.fi/politiikka/a/75…
Miksi nämä esimerkit on aina tällaisia. Toimeentulotuki on puolitettu, koska hän ei ole ilmoittaunut työttömäksi ja hakenut ensisijaista etuutta, lieneekö pelko, että joutuisi töihin, vaikka se on hyvin epätodennäköistä. yle.fi/a/74-20247011
Miten yhteiskunnan tuhoaminen rakentaa parempaa tilalle? Varsinkin kun näillä terroristeilla ei ole mitään ehdotuksia mikä se parempi olisi? Nyt rahat kuluvat jälkien siivoamiseen. On ollut mielenkiintoista seurata toimittajakunnan kiemurtelua viimeiset päivät.
This quoted post is unavailable.
Susanna retweeted
You've probably seen the video. A young Frenchwoman in Paris, in tears, begging looters to stop. "Why are you doing this? That's not what we stand for."
Some accounts are mocking her. "She voted for it."
I won't. Because what you see on her face is not stupidity. It's a disease that has infected the entire West, and it has a name: suicidal empathy.
The term comes from Gad Saad, an evolutionary behavioral scientist at Concordia University in Montreal. A man who fled the Lebanese civil war as a child, and who knows what it looks like when a society falls apart. His new book, Suicidal Empathy: Dying to Be Kind, is the follow-up to The Parasitic Mind. Here is the thesis, and why it concerns every one of us.
Empathy is one of the best things about us. It evolved for a reason: to care for our children, our kin, our tribe. It was calibrated for a world where the people you felt for were the people around you, and where empathy always came paired with its counterweight: the instinct to protect your own and to recognize a threat.
Suicidal empathy is what happens when that mechanism misfires. When it fires at the wrong targets, in the wrong amounts, with no brake. When we feel more for the criminal than for his victim. More for the stranger who breaks the rules than for the citizen who follows them. More for how compassionate we look than for what our compassion actually produces.
Where does it come from? Four layers.
First, biology. Empathy is a spotlight, as the psychologist Paul Bloom put it. It lights up the one face in front of you and leaves everything else in the dark. The crying migrant on the boat is visible. The thousands of future victims of a broken system are statistics. A spotlight is a terrible tool for running a country.
Second, our own civilization. The West is the civilization that put the victim at the center of its morality. Christianity taught us to care for the stranger, the poor, the weak. It was one of the greatest moral revolutions in history. But cut off from its other half, justice, responsibility, the duty to protect your own, it turns into something else.
Third, ideology. In The Parasitic Mind, Saad described idea pathogens, ideas that hijack our reasoning. Suicidal empathy is the emotional counterpart: an ideology that hijacks our compassion. It sorts the world into oppressors and victims, then demands unlimited empathy for whoever ranks as the victim, whatever they do.
Fourth, status. In the age of social media, empathy has become a display. Posting "refugees welcome" costs nothing and earns applause. The bill goes to someone else: the working class, the suburbs, the women walking home at night.
The results are everywhere. Criminals treated as victims of society. Sexual assaults by migrants met with lenient sentences. Self-defense branded as aggression. Borders treated as cruelty. Saad's conclusion is simple: a society dies when it would rather display infinite tolerance than use its survival instinct.
Now the part I'll add myself, and that few people dare to say.
On average, women score higher than men on measures of empathy. It's one of the most consistent findings in psychology, across cultures, and it makes perfect evolutionary sense: for most of human history, the survival of children depended on it. It's a strength.
But it means an ideology that weaponizes empathy will hit women harder. And the data shows it: in country after country, young women have moved sharply to the left of young men, especially on immigration.
This is where men have a responsibility.
Not to mock. Not to lecture. Not to say "she deserved it." Empathy has always needed a counterweight, and that counterweight was the protective instinct: the one that draws lines, says no, and stands between the threat and the people it loves.
Men abandoned that role. They were told it was toxic, and many believed it. So they stayed silent at the dinner table, at work, with their partners, sisters, daughters and friends.
That has to end. Men have to have this conversation, honestly and with respect: compassion that cannot say no is not compassion. It's surrender. And the first to pay for it are women.
Many women already understand this better than anyone. Some of the bravest voices in this fight are women, precisely because they are the first to feel the danger in the street.
A civilization rests on a balance: compassion and strength, openness and borders, mercy and justice. When one side swallows the other, the foundations crack. What we are watching in Europe is what happens when empathy has no counterweight left.
Look at that young woman again. She isn't the enemy. She's what this ideology made of a generation that was told kindness would be enough.
Our job is to make sure she's the last generation that has to learn it this way.
She voted for it.
She welcomed them.
Faced with the encore, she begs them to stop. In her heart she knows they will not.
Everything she believed. That they were French like her, fighting for the same cause. That the ones who warned her were full of hate. That she would be safe.
It all falls apart in this moment. She is terrified of what comes next. In her heart she knows.
Only remigration can save her.



















