iriskleinheisterkamp

Nyt on Suomen turvallisuuden kannalta poikkeuksellisen tärkeä hetki. Jared Kushnerin uusi avaus ansaitsee kaiken huomiomme. Yhdysvaltain neuvottelija on esitellyt viisi tavoitetta Euroopan turvallisuudelle. Niihin kuuluvat pysyvät keskusteluyhteydet, kriisiviestintä, sotilaallisen toiminnan avoimuus, jännitteiden vähentäminen ja pitkäaikaiset turvallisuusjärjestelyt. Tavoitteet kuulostavat paperilla toki järkeviltä. Tässä on kuitenkin yksi historiallinen yksityiskohta, jota ei pidä unohtaa. Venäjä esitti joulukuussa 2021 omassa sopimusluonnoksessaan samankaltaisia ehdotuksia kriisiyhteyksistä, sotilaallisesta avoimuudesta ja vaaratilanteiden ehkäisemisestä. Samassa asiakirjassa Moskova vaati Naton joukkojen sijoittelun palauttamista käytännössä vuoden 1997 asetelmaan sekä suurten sotaharjoitusten rajoittamista Venäjän lähialueilla. Kysymys ei siis ole vain siitä, miltä uudet turvallisuusjärjestelyt kuulostavat, vaan siitä, mitä niiden mukana mahdollisesti vaaditaan. Suomella on yli 1 300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Meille mahdolliset sotilaalliset rajoitukset eivät ole mitään teoreettista diplomatiaa. Naton puolustussuunnitelmat perustuvat siihen, että liittolaiset voivat vahvistaa Suomen puolustusta tarvittaessa nopeasti. Ruotsi johtaa Pohjois-Suomen puolustusta tukevaa Naton joukkojärjestelyä, ja harjoitustoiminnalla valmistaudutaan liittolaisten yhteiseen puolustukseen. Mitä tapahtuisi, jos tulevissa sopimuksissa rajoitettaisiin liittolaisjoukkojen siirtymistä Suomeen, sotaharjoitusten kokoa tai kaluston ennakkovarastointia? Entä jos kriisin aikana tarvittavien vahvistusten tuominen vaikeutuisi? Tällaiset rajoitukset voisivat heikentää Suomen puolustusta jo ennen kuin ensimmäistäkään laukausta ammutaan. Erityisen tarkkana on oltava vastavuoroisuuden kanssa. Venäjä voi keskittää joukkoja omalla alueellaan, kun taas Suomen puolustus tarvitsee myös muista Nato-maista saapuvia vahvistuksia. Samalta näyttävä rajoitus voi siksi vaikuttaa osapuoliin aivan eri tavalla. Myös sotilaallisen avoimuuden sisältö ratkaisee. Harjoitusten ennakkoilmoitukset ja kriisiyhteydet voivat vähentää väärinkäsityksiä. Niiden ei kuitenkaan pidä vaarantaa puolustusvalmistelujen luottamuksellisuutta tai antaa Venäjälle mahdollisuutta ennakoida, milloin ja miten Nato vahvistaa puolustustaan. Kushner on vakuuttanut, ettei yksikään valtio saa veto-oikeutta muiden turvallisuusratkaisuihin ja että Nato säilyy Euroopan puolustuksen perustana. Tämä on tärkeä lähtökohta. Meidän pitää silti kysyä, miten mahdolliset sopimukset valvotaan ja mitä tapahtuu, jos Venäjä rikkoo niitä. Euroopassa on rakennettu asevalvontaa ja luottamusta vuosikymmeniä. Ongelma ei ole ollut vain yhteisten sääntöjen puute, vaan myös Venäjän valmius rikkoa niitä. Uusi sopimus ei itsessään muuta tätä tosiasiaa. Me emme liittyneet Natoon saadaksemme Venäjältä uudenlaisia rajoituksia oman puolustuksemme järjestämiseen. Sotilaallista jännitystä kannattaa vähentää. Sellaista turvallisuusjärjestelmää ei kuitenkaan pidä rakentaa, jossa hyökkääjän asemaa helpotetaan rajoittamalla puolustautujien toimintavapautta. Suomen turvallisuus ei saa olla hinta, joka maksetaan Ukrainan sodan päättämisestä. kyivpost.com/post/89289

Nyt olisi korkea aika herätä Suomessa ja Euroopassa siihen, mitä Trump ja Putin ovat mahdollisesti sopimassa meidän turvallisuudestamme. Trumpin mukaan Ukrainan sodan päättämiseksi valmisteltava sopimus saattaa koskea koko Eurooppaa. Hänen mukaansa kyseessä olisi valtava sopimus, johon kaikki olisivat tyytyväisiä. Trumpin neuvottelija Jared Kushner on samaan aikaan kertonut, että Brysselissä on keskusteltu Ukrainan turvatakuiden lisäksi Euroopan laajemmasta turvallisuusjärjestyksestä ja kaikkien osapuolten turvallisuushuolien huomioimisesta. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Ja ennen kaikkea, mitä Venäjän turvallisuusvaatimuksia Washington on valmis ottamaan huomioon? Venäjä esitti joulukuussa 2021 vaatimukset, jotka olisivat käytännössä rajoittaneet Naton laajentumista, joukkojen sijoittamista ja sotilaallista toimintavapautta Itä-Euroopassa. Näistä vaatimuksista ei pidä unohtaa sanaakaan. Suomen kannalta tämä on suoraan kansalliseen turvallisuuteemme liittyvä kysymys. Me emme voi hyväksyä mitään järjestelyä, jossa Venäjälle annettaisiin vaikutusvaltaa Naton joukkojen sijoitteluun tai liittokunnan toimintavapauteen Pohjois-Euroopassa. Venäjälle saatetaan tarjota mahdollisuutta pitää valtaamiaan alueita, saada pakotteita puretuksi ja palauttaa taloussuhteensa Yhdysvaltoihin. Jos tähän yhdistettäisiin vielä myönnytyksiä Euroopan turvallisuusjärjestelyissä, Putin voisi katsoa saavuttaneensa sodalla huomattavasti enemmän kuin taistelukentällä. Ukrainalla on tietenkin oikeus päättää itse rauhastaan. Ukrainan sodan lopettaminen ja Euroopan turvallisuuden vahvistaminen eivät silti automaattisesti ole sama asia. En usko, että ensi viikon Abu Dhabin neuvotteluissa lyödään vielä lopullista sopimusta lukkoon. Siellä voidaan kuitenkin määritellä niitä ehtoja, joilla Venäjä suostuisi rauhaan ja joihin Yhdysvallat olisi valmis sitoutumaan. Eurooppalaiset ovat osallistuneet Brysselin valmisteluihin, mikä on tärkeää. Pelkkä kuulluksi tuleminen ei kuitenkaan riitä, jos neuvottelujen lopputuloksella olisi vaikutuksia meidän puolustukseemme. Suomen ja Euroopan on nyt tehtävä selväksi, ettei Ukrainan rauhasta voida maksaa hintaa, joka heikentää muiden Euroopan maiden turvallisuutta. Sillä kaikkein vaarallisin lopputulos olisi rauhansopimus, jonka jälkeen Putin voisi todeta, että hyökkäämällä Ukrainaan hän sai alueita, taloudellisia etuja ja vaikutusvaltaa myös muiden Euroopan maiden turvallisuuteen.