Pinned Tweet
Seuraajia on tullut aika paljon, joten:
Heippa, olen Kata, 32-vuotias nainen Suomen Turusta. Teen väitöskirjaa suomen genetiivisubjektista, ts. tutkin kielioppia. Tänä kesänä hion toista romaaniani taas valmiimmaksi. Olen myös äikänope, mutta en ole ollut kentällä hetkeen. 1/2
Ruotsalaisuuden päivä. Toinen vanhemmistani on suomenruotsalainen (isä), joten niin kai siis minäkin. Lapsena ei ollut suomenruotsalaista identiteettiä, kotikieli ollut suomi, mutta aikuisena se on vahvistunut. Ruotsista tuli työkieleni v. 2021, sukujuhlissa kaikaa ruotsi. 😍
Neljätoista vuotta sitten marraskuuhuni kajasti pehmeä valo. Olin 21, ja minua katsottiin aivan uudella tavalla, tavalla, joka meni sielustani läpi. Jonnekin, johon pääsevät vain harvat, eikä reittiä voi ennustaa. 1/
Ehkä saan joskus vastauksen. Minulle yritykset muodostaa läheisiä suhteita ja tunnesiteitä ovat olleet tämänkin jälkeen sitä, että tarina voi ehkä alkaa, mutta jostakin syystä se ei jatku. Olen pystynyt ohittamaan muut, mutta marraskuu 2012 on jäänyt sieluuni. Halusin tai en. 7/
Tuli hakuun kiinnostava duuni, sijaisuus. Epäilin pätevyyttäni, mutta tänään sain kuulla, että olisin erittäin pätevä hakija. Ettei siitä jäisi kiinni. Kestävätkö kremppani kokopäiväduunia, sitä pohdin. Mutta sitä ennen tarvitsisi tietysti ensin tulla valituksi. Isoja pohdintoja
Olen viettänyt lapsuudestani hyvin pitkiä aikoja sairaalassa. Sitä taustaa vasten välillä ihmettelen, miksi aikuisenakin suosikkejani ovat juuri sairaaladraamat.
Ja nyt ikisuosikkini Teho-osasto on tullut Netflixiin. Päiväuusintoja katsoin salaa jo kymppiveenä vuonna 2001. ❤️
Kivun kanssa takana poikkeuksellisen vaikea viikonloppu. Nyt jo paremmalla puolella, mutta mieli toipuu vähän perässä. Vaikeina hetkinä saan usein voimaa ajatuksesta, ettei ihminen ole koskaan niin yksin kuin hän kuvittelee. Siinä on paljon viisautta.
Uskokaa tai älkää, mutta tänään 2,5 tunnin pyörätuolinsäätöurakan päätteeksi sain uuden pyörätuolini tänään kotiin. Nyt testausta ja sen jälkeen lopulliset säädöt kohdilleen. Kuvan saatte joskus. 😁
Olen tässä etsiskellyt kaksi tuntia sanoja vaikeita tunteita itselleni herättäneeseen sähköpostiin, joka oli lähetetty jo maanantaina mutta jonka näin vasta eilen.
Laittaispa joku jotakin kivaa sähköpostia. Sellaista, mikä ei vaadi vaan vaikka vain kaipaa.😃
Olen ottanut tavoitteekseni nauraa enemmän. Ja joka kerta, kun katson Suurmestari comebackia, nauran aina vähintään jossakin kohtaa vedet silmissä.
Etenkin Miika Nousiainen on huippu. 😍
Sain juuri uneni ja unirytmini kuntoon, ennen kuin kellot siirrettiin.
Nyt voitte sitten arvata, miten kävi. #aargh
En voi kuin ihailla Mira Luotia. En kestäis moista höykytystä. Täysin kohtuutonta. Ja muutenkin olen oman elämäni aikana liikaa törmännyt siihen, että mun sana ei paina. Vamman kanssa elävää pyörätuolinkäyttäjää on liian helppo vähätellä.
