Mikael

Oy Suomi Ab:n loppuunmyynti on saavuttanut pisteen, jossa emme enää pelkästään myy irtaimistoa polkuhintaan, vaan suorastaan maksamme ostajalle siitä, että hän viitsii hakea sen pois. Sodankylän Viiankiaavalla, kaksinkertaisesti suojellulla Natura 2000 -alueella ja Euroopan viimeisiin kuuluvalla luonnontilaisella aapasuolla, makaa kymmenien miljardien eurojen arvosta metalleja. Pelkän kuparin arvo on nykyhinnoilla arvioitu noin 15 miljardiksi euroksi, ja päälle tulevat vielä yli kymmenen miljardin euron arvoiset nikkeli-, kulla- ja palladiumesiintymät. Miten itsenäinen, kansallisesta omaisuudestaan ja luonnostaan ylpeä valtio toimii tällaisen lottovoiton edessä? Orpon hallitus päättää myöntää brittiläisen Anglo Americanin tytäryhtiölle Sakatille 150 miljoonan euron verotuen Business Finlandin kautta. Me siis kirjaimellisesti maksamme ulkomaiselle pörssiyhtiölle siitä, että se tulee kairaamaan meidän suvereeniin maaperäämme kuuluvan kansallisvarallisuuden omiin taskuihinsa. Tämä on suomalaisen rakenteellisen itsehäpeän ja lobbariverkostojen yhteinen mestariteos. Kuten jutussa raadollisesti todetaan, Suomen valtio toimii nykyään kuin hankeyhtiö eli se valmistelee ja jopa osin rahoittaa kaivoshankkeita, mutta lopullinen vetovastuu ja malmiot luovutetaan ilmaiseksi monikansallisille jäteille. Suomen absurdin kaivoslainsäädännön peruspilarihan on se, että luvat saatuaan yhtiö omistaa louhitut metallit. Vaikka valtio saattaisikin saada parissakymmenessä vuodessa miljardin tai pari verotuloja, yhtiön käärimä taloudellinen hyöty on moninkertainen. Riskin – suon näivettymisen, hiilidioksidipäästöt ja äärimmäisen uhanalaisten lajien katoamisen – kantaa yksinomaan suomalainen veronmaksaja ja luonto. Poliittinen teatteri asian ympärillä hakee vertaistaan. Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma onnistui mielenosoituksessa ensin tunnelmoimaan, kuinka suojeltu suomalainen luonto "rauhoittaa ja lohduttaa" meitä kaikkia, vain kääntääkseen kelkkansa samassa hengenvedossa ja todetakseen, että näitä metalleja nyt vain satutaan tarvitsemaan akkuihin ja sähkökaapeleihin. Samaan aikaan kulisseissa Sakatti on lobannut ankarasti tapaamalla useita ministereitä, heidän esikuntiaan ja kansanedustajia, hyödyntäen muun muassa asianajotoimisto Borentuksen konsultteja. Kansalaisten mielipiteellä ei ole tässä prosessissa mitään arvoa sillä peräti 79 prosenttia suomalaisista vastustaa kaivostoimintaa luonnonsuojelualueilla, mutta hallitus puskee hankkeelle EU:lta strategisen raaka-ainehankkeen statusta, jotta luvat saataisiin runnottua läpi nopeutetussa aikataulussa. Ja se kaikkein surkuhupaisin vitsi on niin kutsuttu "ekologinen kompensaatio". Anglo American on ostanut Inarista ikimetsää ja aikoo ennallistaa ojitettuja soita "korvatakseen" 66 neliökilometrin kokoisen Viiankiaavan. Jopa virallinen Lupa- ja valvontavirasto joutui lausunnossaan toteamaan, etteivät yhtiön esittämät toimenpiteet riitä korvaamaan hankkeen aiheuttamia tuhoja luontodirektiivin edellyttämällä tavalla. Tässä maassa siis leikataan sote-palveluista niin, että sairaat joutuvat perumaan hoitojaan rahanpuutteen vuoksi, ja tuhannet kotimaiset yritykset kaatuvat konkurssiaaltoon. Mutta kun monikansallinen kaivosjätti haluaa tulla räjäyttämään EU:n ensisijaisesti suojeleman luontotyypin, hallitus paitsi levittää punaisen maton ja muuttaa lakeja, myös työntää yhtiön rintataskuun 150 miljoonan euron "kiitos kun kävitte" -rahan. Se ei ole enää edes markkinataloutta. Se on pelkuruutta, jossa kansallinen itsetunto on korvattu sokealla alistumisella siirtomaaisäntien edessä -Petteri Rautio suomenkuvalehti.fi/paajutut/…